Perusssukat

Paidan neulomisen ohessa oon neulonut myös sukkia. (Paidasta puuttuu enää/vielä hihat.) Nämä valmistuivat jokunen päivä sitten, ja uudet on jo puikoilla.

Mikä: perussukat

Millä: 2,5 mm cubiks

Mistä: Austermann step classic

Paljonko: 74 g

Tapaan neuloessa laskea neulottujen kerrosten määrän saadakseni samanlaiset sukat. Toiset mittaavat, mutta mä tykkään enemmän laskea.

1 o, 1 n joustinneuletta neuloin 25 kerrosta, jonka jälkeen oikeaa 45 krs. Kavensin nilkkaan ennen kantalappua joka puikolta yhden silmukan ja neuloin vielä 4 krs. 

Kantalappuun neuloin 32 kerrosta. Kantapään jälkeen tein kiilakavennukset joka 3. kerros. Sen jälkeen 50 krs sileää ja kärkeen sädekavennus myös joka 3. krs. 

 

Sukan koko on arviolta 41-napakka 42. 

 

Viimeistelen sukat toisinaan sukkaplokkien avulla. Aina en jaksa tai malta, jos on kiire saada uudet sukat jalkaan. Nämä kostutin ensin ja sitten laitoin plokkeihin, joskus jätän kostuttamisen väliin.

Hengittelyä

Viimeisen viikon ajan olen neulonut Veera Välimäen Breathing space -neuletta. Voi mahtavuutta! Siinä on neule, joka kutsui neulomaan ja minkä halusin.  Katselin Ravelrystä kuvia ihmisten neuleprojekteista ja pyörittelin päässäni omia väriyhdistelmiä. Tummana halusin ehdottomasti ja jotkut hillityt raidat. Ja merinovillasta tietenkin. 

Neuloin, ihme kyllä, mallitilkun pitkästä aikaa. 

Mulla oli jemmassa Pirjoliisasta ostettua Malabrigo sockia vajaa vyyhti ja juuri tuo Eggplant oli SE väri. Piti vain alkaa metsästää sitä, koska se taisin olla minä, joka osti viimeisen vyyhdin Pirjolta... Sentikalta löytyi tarvittavat 3 vyyhtiä. Mulle ihan uusi lankakauppa. Miten onkin mennyt ohi? 

Olisin halunnut neuloa raidat The Uncommon Threadista, aivan ihanasta hopeanharmaasta Chromesta, mutta sitä ei enää löytynyt. Ostin sitä kesällä vain yhden (voi miksi?) vyyhdin Titityystä. Päädyin selailemaan Hedgehog Fibresin värejä ja sieltä löytyi kaksikin tähän sopivaa sävyä. Pelkän kuvan perusteella päädyin tilaamaan Snurresta Stone-sävyssä 2 vyyhtiä. Kävi hyvä tuuri, värit kävivät yhteen. 

Sitten se ohje. Voi vieraan maan kieli. Se on englanniksi ja oon loistavasti vältellyt muita kuin suomenkielisiä ohjeita. Ostin ohjeen silti. Ulla-neuleella on hyvä neulesanakirja ja äkkiä pääsin hommasta jyvälle. Tykkään, että tämä on selkeä ja hyvä ohje. Ja mahdollisia kysymyksiä varten on annettu sähköpostiosoite suunnittelijalle. Varmistinkin yhden asian lisäyksistä välttääkseni purkuhommat. 

Neule on edennyt hyvää vauhtia, kiitos Pirjoliisan neulekahvilaillan ja pitkien päikkäreiden. Tavoitteena on saada se jouluksi valmiiksi ja niinpä näyttäisi valmistuvan. 

Ihan vahingoitta homma ei ole edennyt. Katkaisin puikon kun kohelsin muka kiireissäni. Pirjo sanoi lankakaupassa puikkojen oston yhteydessä joskus muinoin, että kannattaa kiristää pitäen kiinni metalliosasta. Puu kun on puuta. 3,5 mm ei lopulta ole paksu. No kiristinkö? En. Puhtaasti oma moka kun väänsin voimalla. Ostin uudet ja nyt mulla onkin sitten yksi varapuikko.

Rosewater

Jos edellinen ompelutyö oli nopea ja helppo, niin tässä puolestaan on aivan huippunopea ja helppo huiviohje!

Huivin neulomisessa tarvitsee osata oikeastaan vain muutama ihan perusjuttu. Silmukoiden luominen, oikea silmukka, kaksi oikein yhteen -kavennus, langankierto ja löysä päättely, vaikka sitten se yliveto. Siinä se. Ei edes yhtään nurjaa silmukkaa. Ei mitään erikoisjuttuja tai hifistelyä. Ja silti lopputulos on keveän ihana ja nätti!

Mikä: Rosewater/Janina Kallio
Millä: 4,5 mm cubics-pyörö
Mistä: The Uncommon Thread -merinovilla, sävy Spumoni
Paljonko: 108 g

Langan tilasin tammikuussa Titityystä ja ohjeen kesällä Snurresta. Hetken odottelivat kaapissa ja sitten löysivät toisensa. Ja hyvä yhdistelmä tulikin! Lanka on roiskevärjätty, joten siinä on myös erivärisiä täpliä elävöittämässä pintaa.

Tein huivista hieman ohjetta isomman. Yksi 100 gramman vyyhti riittäisi ohjeen mukaan neulottuun huiviin. Mulla jäi tammikuussa neulomastani Nurmilinnusta pieni nöttönen tätä samaa lankaa ja tavoitteena oli, että tämä vyyhti menee kokonaan ja mahdollisesti myös se nöttönen. Vähän sitä silti vielä jäi.

Spring Wind -pipo

Kangaslaatikossa oli yhä kahden bodyn jäljiltä palaset trikookangasta. Ompelin niistä pipon pienelle ihmiselle. 

Tämä on todella nopea ompelus!

Mikä: Spring Wind -pipo/Ottobre 1/2016

Millä: ompelukoneella, ihan vaan tavallisella suoralla ompeleella

Mistä: trikoo; Paapiin Siiri ja Myyry (päällinen) ja Spotty (vuori)

Koko: 46 cm

Mun piti ommella päällinen ja vuori eri kankaista, kun nämä tosiaan oli jämäpaloja. Ohjeen mukaan pipo ommellaan yhdestä kappaleesta, ei erilaista vuorta. Onpa vaikea selittää. No mutta, tuli kiva näinkin. 

Kaipuu

Mun oli tarkoitus neuloa tästä Tukuwoolin Humusta tosi leveä huivi/ponchon tyylinen lämmike. Jäipä sitten neulomatta. Tai neuloin yli puoli vyyhtiä ja totesin, että en jaksa. Purkuhommia siis. Tuli huomattua siinä samalla, että lanka kesti hyvin purkamisen ja neulomisen uudelleen. 

Tunteikas lanka

Hetken mietin neljää vyyhtiä katsellen, että mitähän nyt. Huivin halusin, taas. Kaipuu siitä sitten neuloutui. 

Ohjetta muokkasin, kuten usein tulee tehtyä.

Muokkaukset:

Yksivärinen. 

Ennen viimeistä reikäkerrosta kavensin keskellä kaksi oikein yhteen (näin silmukkamäärä on jaollinen seitsemällä poislukien reunasilmukat). 

Aloitin pitsin A-kaaviosta ohjeen mukaan, mutta neuloin B-kaavion kuusi kertaa.

Ohjeessa olevat aina oikein -kerrokset jätin neulomatta, koska tykkään enemmän sileästä neuleesta.

Mikä: Kaipuu/Tiina Huhtaniemi

Millä: 4,5 pyöröpuikot, cubics

Mistä: Tukuwool Humu

Paljonko: 135 g

Mitä tekisin toisin: Reunoista jättäisin langankierrot pois, lisäisin silmukoita vain neulomalla kolmannen ja kolmanneksi viimeisen silmukan sekä etu- että takareunasta. 

Miksi: Mun käsialalla siitä tulisi siistimpi. Toki huivista ei tulisi silloin niin leveä kun yhdet lisäykset jäisi pois. 

Tällainen ruttukasa silmukoiden päättelyn jälkeen. Itku tulisi, jos en tietäisi, mitä ihmeitä pingotuksella saa aikaan. 

Pingotan huivin niin, että ensin upotan sen veteen ja puristelen niin, että ilma lähtee langasta. Annan olla vedessä ainakin puoli tuntia, on unohtunut pidemmäksikin aikaa.... Sen jälkeen puristan enimmät vedet pois ja laitan alustalle. (Olen ostanut Biltemasta ruutuhyppelyalustan, mihin nuppineulat uppoaa hyvin.) Huivin muotoilua, venyttelyä ja tolkuttomasti nuppineuloja, yön yli siinä kuivuu. Ei mitään ihmeellisiä taikatemppuja. Pingotin tuon typerästi pakon sanelemana. Yläreuna ei jousta, kiristää, pingotin sitten päädyt ylös. Käytössä ei juuri merkitystä.

Pingotuksen jälkeen pitsikuvio aukeaa ja on selvemmin esillä. Ihan välttämätön juttu huiveille. Ei kaikkein mukavin, mutta todella vaivan arvoinen.