Hengittelyä

Viimeisen viikon ajan olen neulonut Veera Välimäen Breathing space -neuletta. Voi mahtavuutta! Siinä on neule, joka kutsui neulomaan ja minkä halusin.  Katselin Ravelrystä kuvia ihmisten neuleprojekteista ja pyörittelin päässäni omia väriyhdistelmiä. Tummana halusin ehdottomasti ja jotkut hillityt raidat. Ja merinovillasta tietenkin. 

Neuloin, ihme kyllä, mallitilkun pitkästä aikaa. 

Mulla oli jemmassa Pirjoliisasta ostettua Malabrigo sockia vajaa vyyhti ja juuri tuo Eggplant oli SE väri. Piti vain alkaa metsästää sitä, koska se taisin olla minä, joka osti viimeisen vyyhdin Pirjolta... Sentikalta löytyi tarvittavat 3 vyyhtiä. Mulle ihan uusi lankakauppa. Miten onkin mennyt ohi? 

Olisin halunnut neuloa raidat The Uncommon Threadista, aivan ihanasta hopeanharmaasta Chromesta, mutta sitä ei enää löytynyt. Ostin sitä kesällä vain yhden (voi miksi?) vyyhdin Titityystä. Päädyin selailemaan Hedgehog Fibresin värejä ja sieltä löytyi kaksikin tähän sopivaa sävyä. Pelkän kuvan perusteella päädyin tilaamaan Snurresta Stone-sävyssä 2 vyyhtiä. Kävi hyvä tuuri, värit kävivät yhteen. 

Sitten se ohje. Voi vieraan maan kieli. Se on englanniksi ja oon loistavasti vältellyt muita kuin suomenkielisiä ohjeita. Ostin ohjeen silti. Ulla-neuleella on hyvä neulesanakirja ja äkkiä pääsin hommasta jyvälle. Tykkään, että tämä on selkeä ja hyvä ohje. Ja mahdollisia kysymyksiä varten on annettu sähköpostiosoite suunnittelijalle. Varmistinkin yhden asian lisäyksistä välttääkseni purkuhommat. 

Neule on edennyt hyvää vauhtia, kiitos Pirjoliisan neulekahvilaillan ja pitkien päikkäreiden. Tavoitteena on saada se jouluksi valmiiksi ja niinpä näyttäisi valmistuvan. 

Ihan vahingoitta homma ei ole edennyt. Katkaisin puikon kun kohelsin muka kiireissäni. Pirjo sanoi lankakaupassa puikkojen oston yhteydessä joskus muinoin, että kannattaa kiristää pitäen kiinni metalliosasta. Puu kun on puuta. 3,5 mm ei lopulta ole paksu. No kiristinkö? En. Puhtaasti oma moka kun väänsin voimalla. Ostin uudet ja nyt mulla onkin sitten yksi varapuikko.