Paulat Tukuwool sockista + jlvsjk

Ostin Tukuwoolin sukkalankaa syksyllä heti tuoreeltaan ja laitoin puikoillekin hetimiten. Joululahjaneuleett kiilasivat tärkeysjärjestyksessä ohi ja vasta eilisessä pikkujouluneulekahvilaillassa sain sukat valmiiksi. 

Pikkujoulujen eväskassi.

Tukuwool sock tuntuu mielestäni hieman pehmeämmältä kuin fingering, mutta sukkalangassa on kuitenkin myös ihana villan tuntu. Mietin pitkään langalle sopivaa mallia. Pari kertaa jouduin purkamaan ja lopulta päädyin Niina Laitisen suunnittelemiin Paula-sukkiin. Tai vähän muokkasin ohjetta, mutta kyllä nämä Pauloiksi tunnistaa.

Aloitin neulomisen varresta ja vähän arkailin varren pituuden suhteen. Lankaa olisi riittänyt pitempiinkin varsiin, mutta pelasin varman päälle ja tein aika lyhyet varret. Titityyn nettisivuilla kerrotaan kahden vyyhdin riittävän normaalivartisiin aikuisten koon 38 sukkiin. Hyvin riitti myös lyhyemmällä varrella kokoon 40.

Mikä: Paulat/Niina Laitinen

Millä: 2,75 mm puiset sukkapuikot

Mistä: Tukuwoo sock, sävy Ujo

Paljonko: 79 g (nappien kanssa), koko n. 40,5

Jämäsukat etenee myös. Näistä tulee aivan eriparisukat, mikä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan. Tämä sukka on toistaiseksi väritykseltään rauhallisempi. Ohjeena oli neuloa 8 kerrosta maton värisellä langalla. Mustaa lankaa ei ole, valkoista käytin juuri edellä ja harmaatakin oli jo aloituksessa. Niinpä neuloin harmaata muutaman kerroksen ja otin turkoosin mukaan. Auton tavaratilassa on muistaakseni sininen matto, ja tämä turkoosi kuvatkoon sitä.

Turkoosi lanka taitaa olla Austermann stepiä. Olen neulonut siitä siipalleni sukat. Hyvä, että päätyi myös näihin sukkiin.

 

Sukkia, sukkia, sukkia

Monetkohan sukat voi olla samaan aikaan kesken...? Laskin, että pahimmillaan mulla oli viidet puikoilla. Nyt vain neljät, vaikka kahdet tuli valmiiksi. Uudet piti aloittaa, koska aion nyt vihdoin neuloa jämälankavillasukkajoulukalenterin ohjeiden mukaiset sukat. Ohjeet on siis Missä neuloimme kerran –blogista vuodelta 2013. Ihan vähän jäljessä tullaan...

Jämälangat, suurin osa Väinämöistä ja Handua.

Sukat neulotaan siis varpaista varteen. Oon tietoisesti vältellyt tätä tapaa, koska kantapää aiheuttaa mulle pulmia. Muutaman kerran oon tehnyt tiimalasikantapään ja kerran jälkikäteen neulotun kantapään. Tiimalasikantapää oli mun neulomana kaikkea muuta kuin siisti ja jouduin ompelemaan sitä kokoon kun siihen jäi reikiä... Jälkikäteen neulottu kantapää oli mulle liian pieni. Näissä neulotaan kantapää jälkikäteen ja nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja lisätä silmukoita ennen kantapäätä. Tai jotenkin soveltaa. 

Ekan sukan aloitin harmaalla Väiskillä. Tästä tulee mieleen äiti. Neuloin tästä langasta äidille Kaipuu-huivin. 

Ja sitten valmistuneita sukkia. Sukkien to do –listalla on ollut Midsummer socksit. Lankalaatikosta löytyi sopiva lanka, Väinämöinen. Väiski on yksi mun ehdoton suosikkilanka. Mukava neuloa ja mahtavat värit. Löysin myös vahvikelankaa jemmastani ja se kävi tosi hyvin tuohon lankaan. Niinpä neuloin sen kantalappuun.

Keskikesän sukista mulle tuli mieleen lapsuuden kesäyöt kun valvottiin siskon kanssa aamuyöhön. Luettiin niin pitkään kuin valoa riitti ja silmät pystyi auki... Väri tuo mieleen myös elokuun viljapellot.

Mikä: Midsummer socks/Niina Laitinen

Millä: 2,5 mm puiset sukkapuikot

Mistä: Väinämöinen, sävy Keltamulta

Paljonko: 65 g, koko n. 40

Neuloin ohjetta pidemmän varren ja taisinpa lisätä silmukoitakin. Tein näihin sädekavennuksen, ohjeessa on nauhakavennus.

Tukuwool sockista neuloin ihan perussukat kummisedälle. 

Mikä: villasukat

Millä: 3 mm puiset sukkapuikot

Mistä: Tukuwool sock, sävy Lehto

Paljonko: 82 g, koko n. 41

Kaipuu

Mun oli tarkoitus neuloa tästä Tukuwoolin Humusta tosi leveä huivi/ponchon tyylinen lämmike. Jäipä sitten neulomatta. Tai neuloin yli puoli vyyhtiä ja totesin, että en jaksa. Purkuhommia siis. Tuli huomattua siinä samalla, että lanka kesti hyvin purkamisen ja neulomisen uudelleen. 

Tunteikas lanka

Hetken mietin neljää vyyhtiä katsellen, että mitähän nyt. Huivin halusin, taas. Kaipuu siitä sitten neuloutui. 

Ohjetta muokkasin, kuten usein tulee tehtyä.

Muokkaukset:

Yksivärinen. 

Ennen viimeistä reikäkerrosta kavensin keskellä kaksi oikein yhteen (näin silmukkamäärä on jaollinen seitsemällä poislukien reunasilmukat). 

Aloitin pitsin A-kaaviosta ohjeen mukaan, mutta neuloin B-kaavion kuusi kertaa.

Ohjeessa olevat aina oikein -kerrokset jätin neulomatta, koska tykkään enemmän sileästä neuleesta.

Mikä: Kaipuu/Tiina Huhtaniemi

Millä: 4,5 pyöröpuikot, cubics

Mistä: Tukuwool Humu

Paljonko: 135 g

Mitä tekisin toisin: Reunoista jättäisin langankierrot pois, lisäisin silmukoita vain neulomalla kolmannen ja kolmanneksi viimeisen silmukan sekä etu- että takareunasta. 

Miksi: Mun käsialalla siitä tulisi siistimpi. Toki huivista ei tulisi silloin niin leveä kun yhdet lisäykset jäisi pois. 

Tällainen ruttukasa silmukoiden päättelyn jälkeen. Itku tulisi, jos en tietäisi, mitä ihmeitä pingotuksella saa aikaan. 

Pingotan huivin niin, että ensin upotan sen veteen ja puristelen niin, että ilma lähtee langasta. Annan olla vedessä ainakin puoli tuntia, on unohtunut pidemmäksikin aikaa.... Sen jälkeen puristan enimmät vedet pois ja laitan alustalle. (Olen ostanut Biltemasta ruutuhyppelyalustan, mihin nuppineulat uppoaa hyvin.) Huivin muotoilua, venyttelyä ja tolkuttomasti nuppineuloja, yön yli siinä kuivuu. Ei mitään ihmeellisiä taikatemppuja. Pingotin tuon typerästi pakon sanelemana. Yläreuna ei jousta, kiristää, pingotin sitten päädyt ylös. Käytössä ei juuri merkitystä.

Pingotuksen jälkeen pitsikuvio aukeaa ja on selvemmin esillä. Ihan välttämätön juttu huiveille. Ei kaikkein mukavin, mutta todella vaivan arvoinen.

 

Väärä säästökohde

Mun oli jo edellisviikolla tarkoitus ostaa langankerijä, mutta lankakaupassa huomasin, että lompakko jäi kotiin. Alkuviikosta sain sen vihdoin käsiini ja voi että!

Kokeilin laitetta heti ja eka ajatus oli, että nyt on tullut säästettyä väärässä paikassa. Olen ajatellut, että kerijä on ihan turhake kun ilmankin pärjää. No niin pärjää ilman astianpesukonettakin ja vaikka mitä muuta laitetta, mutta kyllähän tuo helpottaa vyyhtien kerimistä. Tulee varmasti käytettyä kun jostain syystä tykkään enemmän ostaa vyyhdillä olevia lankoja. 

Mun tekisi nyt vain mieli pyöritellä kaikki vyyhdit kerälle. Tosi helppoa ja nopeaa! Ja kerät on niin siistejä verrattuna niihin mun käsissä pyörittelemiin.... Tykkään myös siitä, että neulomisen voi aloittaa kerän keskeltä.

Kerittävänä mulla oli ihanaa Tukuwoolia, sävy Humu. Humu neuloutuu mun puikoilla paraikaa huiviksi. Palaan siihen myöhemmin.

Tukuwool Fingering on kotimaisesta villasta Suomessa kehrätty ja värjätty lanka. Mun mielestä mielettömän ihana neuloa, vaikka onkin rouhean karhea. 

Nämä Tukuwoolit, kuin myös KnitPron kerijän, ostin Neulenettikahvila Pirjoliisasta, mikä on kohta lähes meidän toinen olohuone. Ollaan nimittäin sen verran paljon pienen ihmisen kanssa siellä. Huippu paikka, tykkään.